sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Pinnalisuutesi alku oli mun loppu

Halua muistaa en
Sitä pakenen henkeä haukkoen
Kun vene vesille laskettiin
Nyt mut yli laidan heitettiin
Kun ei korjailtu purjeita
Tapettiin turhaan murheita

Ennen kuin purtemme vuosi
Mereen syliin vajosi
Muistoiksi ikuisiksi hajosi
Lopun alkua pystynyt mä en aavistaa
Todellisuutta erottanut pintasi maalista
Muutuit täysin
Jonkun muun vierestäni löysin

Turhanpäiväistä vermettä ostit
Itsetuntoasi vaatteilla nostit
Jumpaten muotosi putosi
Kuin matoset maan pienet
onkaloihinsa vain katosi
Tiedottomana vatsaani raavin
Sinä design-lehtiä haalit
Illat pitkät vietit ulkona
Uusien ystäviesi ilona

Moitit karua kuortani
Jätit mut kantamaan huoltasi
Ystävät kävelivät pintaasi päin
Vain minä luoksesi jäin
Et mulle enää puhunut
Kuin sun elämä olisi musta vaikeutunut
Rinnallesi löysit miehen toisen
Purttamme nakertavan loisen
Lempeni herskuva kelvannut ei
Pois lapsetkin multa veit

Suren kurjaa loppuain
Perkeleitä työstä hain
Yksinäisyyden tuskaa pidätellä sain
Itken töissä yksin
Kanssa sun tahdon olla kaksin