Elämä on satu

Vieraassa maassa ilman kunnollista henkilöllisyyttä eläminen ei ole ikinä helppoa. Varsinkin, jos työkseen istuu kylmällä katukiveyksellä purkki tassussa ja yrittää parhaansa mukaan vältellä virtsarakontulehdusta. Ja mikäli sellaisen onnistuisi saamaan, ei työnantajana toimiva ihmiskauppias sitä hoidattaisi. Tuomas Kyrön Kerjäläisen ja jäniksen päähahmo Vatanescu on tällaisessa tilanteessa. Ihmiset sylkevät hänen ylleen, välttelevät, osoittelevat. Ihmisten halveksunta ottaa vallan. Ennakkoluulot ja stereotypiat seisovat uuden alun tiellä. Silti pysyy hän kovana, mutta jalona, eikä katkeroidu. Poika odottaa isäänsä Romaniassa ja sisko on lähtenyt myymään itseään pakon edessä. Kaikki voisi olla huonomminkin, joten pitää iloita. Vatanescu ottaakin jokaisessa tilanteessa kaiken irti pakomatkallaan. Hahmona Vatanescu on niin sydämellinen, että jopa hänen epärehellisyytensä saa silmissäni perusteita. En tiedä uskooko Vatanescu hyvään lopputulemaan, mutta hän suorastaan henkii hyvää karmaa.

  Juoni on omaperäinen (vaikkakin kulkeekin samalla pohjalta kuin Jäniksen vuosi) ja aihevalinta ajankohtainen. Vatanescu tulee Suomeen tavoitteenaan ansaita rahaa, jotta voisi ostaa pojalleen nappulakengät. Pian kuitenkin Vatanescun joutuu konfliktiin työnantajansa kanssa ja joutuu pakenemaan kansainvälistä rikollisuutta, tuota ”suurinta monikansallista pörssiyhtiötä.” Matkaseurakseen Vatanescu löytää jäniksen, jota kohtaan Vatanesculla muodostuu nopeasti vahva suhde. Kumpikin on toiselle ainoa tuki ja turva maailman julmuutta vastaan. Pari pysyykin rikkumattomana kokonaisuutena elämän aalloissa. Vatanescun ainoana tavoitteena on saada pojalleen nappulakengät. Pian romanialaiselle ystävällemme aukeaa, että kengillä on myös ostonaama, ei pelkästään hintaa.

  Matkallaan halki Suomen Vatanescu tutustuu erilaisiin ihmisiin ja astuu monenlaisiin kokemuksiin, samalla saaden hieman jalkaa menestyksen oven väliin. Sankari voittaa ihmisten luottamuksen nopeasti puolelleen nöyrällä ja jalolla käytöksellään, joka paljastaa ihmisluonnon kauneuden ja ruman rauniot. Alkaa köyhän romanialaisen nousukausi.

  Kerjäläinen ja jänis on Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden ja kerjäläisyyden risteämä. Kyrö on kuitenkin tuonut oman kädenjälkensä esille, vaikkakin teokset muistuttavat toisiaan myös kerronnalliselta kannalta. Molemmissa päähahmot eivät tuo omia syvällisempiä näkemyksiään ja mielipiteitään esille, vaan elävät hetkessä ja toimivat jokseenkin alkukantaisen sykkeen pohjalta. Vaikka Alunperin kirja ilmestyi kuunnelmana, mutta joulun alla se julkaistiin myös painotuotteena. Itse aloin luettuani pohtimaan omaa suhtautumistani tuntemattomiin ihmisiin, sekä ennakoluulojeni vaikutusta päätöksiini. En voi myöskään kieltää hymyilleeni kirjaa lukiessa. Kerjäläinen ja jänis on kaunis ja satumainen teos. Se on saamaan aikaan köyhyysmanifesti, sekä menestystarina, että yhteiskunnallinen satiiri. Ja kaunis sellainen. Kyrön ajatus tiivistää kirjan idean: ”Elämä on satu.”